Korvapunkki on yleisin kissojen korvatulehduksen aiheuttaja. Korvapunkkeja tavataan myös koirilla, mutta niillä se on korvatulehduksen aiheuttajana harvinaisempi kuin kissoilla. Tässä artikkelissa käydään läpi, millainen korvapunkki on, miten saadaan selville, onko lemmikillä korvapunkkeja sekä korvapunkin häätö.
Korvapunkit ovat valkoisia, ja aikuiset yksilöt ovat kooltaan noin 0,3-0,5 mm. Ne elävät korvakäytävässä, mutta toisinaan niitä voidaan tavata myös muualla iholla mm. pään ja hännän alueella.
Korvapunkki voi tarttua kissan ja koiran lisäksi myös frettiin. Yksittäisissä raporteissa korvapunkin on todettu aiheuttaneen ihmiselle iho- ja korvaongelmia. Korvapunkit ovat maailmanlaajuisesti yleinen ongelma kissoilla ja koirilla eli ihmisille se todennäköisesti aiheuttaa ongelmia vain hyvin harvoin.
Tyypillisimmät korvapunkin oireet kissalla ovat runsas määrä ruskeaa kahvinporomaista eritettä korvissa sekä korvien kutina. Korvien kutina ilmenee raapimisena ja pään pudisteluna. Pään alueella saattaa esiintyä haavaumia raapimisen seurauksena.
Vanhemmilla kissoilla korvapunkkitartunta voi olla täysin oireeton, kun taas nuorilla kissoilla tummaa eritettä on yleensä runsaasti ja korvat kutiavat paljon. Kissa voi myös allergisoitua punkkien eritteille, ja tällöin vain muutama yksittäinen punkki voi aiheuttaa voimakkaat oireet.
Korvapunkkitartunta kissan korvassa. Erite on tummaa ja "kahvinporomaista".
Koirilla tavataan harvoin kissoille tyypillistä runsasta määrä kahvinporomaista eritettä. Koiralla runsas määrä tummaa eritettä korvissa on todennäköisemmin oire bakteeri- tai/ja hiivatulehduksesta kuin korvapunkeista. Lue koiran korvatulehduksesta artikkelista Koiran korvatulehdus -miksi koira saa korvatulehduksen?
Koirilla on kissoihin verrattuna yleensä vain vähäinen määrä punkkeja, mutta pienikin määrä punkkeja voi aiheuttaa voimakasta korvien kutinaa. Kutina ilmenee korvien raapimisena ja ravisteluna.
Aikuisilla koirilla oireet voivat olla hyvin vähäiset tai niitä ei havaita lainkaan. Nuorilla koirilla puolestaan oireet voivat olla hyvinkin voimakkaat. Koira voi kissan tavoin myös allergisoitua punkkien eritteille, ja tällöin vain muutama yksittäinen punkki voi aiheuttaa voimakkaat oireet.
On useita tapoja selvittää, onko koiralla tai kissalla korvapunkkeja. Diagnoosiin on mahdollista päästä myös kotikonstein. Klinikalla korvapunkki voidaan diagnosoida korvalampun avulla, video-otoskopialla tai ottamalla näyte korvasta ja mikroskopoimalla se.
Osa menetelmistä on luotettavampia kuin toiset. Luotettava tapa todeta korvapunkit, on ottaa näyte korvasta kyretillä, ja katsoa saatu näyte mikroskoopilla. Tätä tapaa on hyvä käyttää, jos epäilys korvapunkista on vahva, mutta muilla tavoin korvapunkkeja ei ole saatu kiinni.
Korvapunkin hoidossa tärkeintä on lääkitä eläin korvapunkkeihin tehoavalla lääkkeellä. Korvapunkin häätöön soveltuvat lääkkeet ovat lueteltu seuraavassa kappaleessa.
Korvapunkkien häätö lääkkeillä on tehtävä jokaiselle perheen kissalle sekä koiralle (ja fretille). Kaikkien perheen kissojen ja koirien hoito on tärkeää, vaikka oireita olisi vain yhdellä. Korvapunkkitartunta voi olla myös oireeton. Oireeton eläin voi tartuttaa aina uudestaan ja uudestaan muut, ja siksi kaikki eläimet on hoidettava.
Lääkityksen lisäksi suositellaan eläimen petipaikan, häkin ja turkinhoitovälineiden huolellista puhdistamista.
Korvakäytävässä olevat korvapunkit ja niiden eritteet voivat saada aikaan korvatulehduksen. Tällöin ei riitä vain korvapunkkien häätö lääkkeillä, vaan korvatulehdus on myös hoidettava.
Pitkään jatkunut ja hoitamaton korvapunkkitartunta voi saada aikaan muutoksia korvakäytävän pinnan rakenteessa. Muutokset korvakäytävässä altistavat bakteerien ja/tai hiivan aiheuttamille korvatulehduksille. Omalla vastaanotollani tyypillinen potilas, joka kärsii tästä ongelmasta, on löytökissa. Kissalla on alun perin todettu korvapunkkitartunta, joka on hoidettu asianmukaisesti lääkkein. Tämän jälkeen kissa saa kuitenkin toistuvia korvatulehduksia, vaikka korvapunkkeja ei enää todeta. Oman kokemukseni mukaan usein osana ongelmaa on korvakäytävään korvapunkkien ja korvatulehduksen seurauksena kovaksi paakuksi pakkautunut erite.
Suomessa korvapunkin häätöön rekisteröityjä lääkkeitä:
Näiden lisäksi mm. fibroniililla (kauppanimiä mm. Effipro, Exproline, Frontline), ja muilla isoksatsoliineilla (kauppanimiä Bravecto ja Nexgard) on tehoa myös korvapunkkeihin, mutta näitä valmisteita ei ole rekisteröity suomessa korvapunkin häätöön.
Aikaisemmin suomessa on ollut myynnissä myös Otita para vet -valmiste, mutta sen myynti on lopetettu.
Lähteet:
Miller WH, Griffin CE, Campbell KL. Small Animal Dermatology. 7. p. Sauders Elsevier, Missouri 2013.
Taylor MA, Coop RL, Wall RL. Veterinary Parasitology. 3. p. Blackwell Publishing, Oxford 2007.
Artikkelissa mainittujen lääkkeiden pakkausselosteet ja valmisteyhteenvedot.
Terve korva ei kutise, ei punoita eikä ”likaannu”. Terve korva ei myöskään tarvitse minkäänlaista hoitoa, joten esimerkiksi säännölliset puhdistukset eivät ole tarpeen. Korvia toki tulee hoitaa, mikäli koiralla esiintyy korvatulehduksia tai muita korvaongelmia.
Koiran korvatulehdukseen saa yleensä eläinlääkäriltä hoidoksi korvanpuhdisteen ja lääketipan. Tulehdus usein paraneekin tällä hoidolla hyvin. Tämä hoito ei kuitenkaan yksinään riitä, mikäli koiralla on toistuvia korvatulehduksia (= yli yksi korvatulehdus vuodessa) tai pitkittynyt korvatulehdus (= korvatulehdus on kestänyt yli kuukauden). Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi koira saa korvatulehduksen ja mitkä seikat tulee ottaa huomioon, jotta korvatulehdukset eivät uusiudu tai huonosti paraneva tulehdus saadaan hallintaan.
Korvatulehduksista kärsivien koirien kohdalla tavoite on, että toistuvat korvatulehdukset saadaan loppumaan tai pitkittynyt korvatulehdus paranemaan. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on jokaiselle koiralle tehtävä yksilöllinen tilanteen kartoitus.
Koiran korvatulehduksen syntyyn vaikuttavat tekijät on jaettu neljään ryhmään. Käytännössä kartoitus tarkoittaa, että jokaisen yksilön kohdalla jokainen näistä neljästä ryhmästä käydään läpi järjestelmällisesti, ja selvitetään, mitkä tekijät kussakin ryhmässä ovat juuri tämän yksilön kohdalla korvatulehduksen taustasyitä. Onnistuneeseen lopputulokseen päästään, kun otetaan huomioon kaikki ryhmät.
Koiran korvatulehdukseen vaikuttavat neljä ryhmää ovat:
Jotta nämä neljä ryhmää ja niiden merkitys korvatulehduksen synnyssä on helpompi hahmottaa, vertaan korvatulehdusta vesivahinkoon. Tämän osuuden jälkeen käyn yksitellen läpi jokaisen ryhmän.
Korvatulehduksessa ensisijaisella syyllä (1) tarkoitetaan taustasairautta, joka aiheuttaa korvatulehduksen. Vesivahingossa ensisijainen syy on vuotava putki. Toissijaisella syyllä (2) tarkoitetaan seurausta eli näkyvää osaa. Korvatulehduksessa näkyvä osa on itse tulehdus eli korvassa olevat hiivat ja bakteerit. Vesivahingossa näkyvä osa on lattialle vuotanut vesi.
Jos haluamme hoitaa vesivahingon, tulee meidän etsiä vuotokohta putkesta ja tämän jälkeen tukkia se. Sama pätee korvatulehduksessa. Meidän tulee selvittää, mikä aiheuttaa koiralle korvatulehduksen, ja hoitaa se. Mikäli korvatulehduksen ensisijaista syytä ei selvitetä, on se sama kuin jättäisimme rikkoutuneen putken tihkuttamaan ja pyyhkisimme vain lattialle valuneen veden pois uudestaan ja uudestaan. Toki lattialle vuotanut vesi on pyyhittävä, kuten on hoidettava hiivat ja bakteeritkin. Hiivat ja bakteerit tulevat kuitenkin takaisin, jos ensisijaista syytä ei hoideta.
Altistavilla tekijöillä (3) tarkoitetaan tekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi korvakäytävässä olevan ilman kosteuteen. Altistavia tekijöitä voisi verrata vesivahingossa putkissa olevaan vedenpaineeseen. Mikäli vesiputki on ehjä, ei korkea vedenpaine ole ongelma. Jos taas putkessa on vuoto eli ensisijainen ongelma, korkea vedenpaine vain pahentaa tilannetta. Sama pätee korvassa. Ei terveeseen korvaan tule korvatulehdusta uimisesta tai hieman normaalia tuuheammasta korvakarvoituksesta (mm. uiminen ja runsas korvakarvoitus ovat altistavia tekijöitä). Tilanne on kuitenkin eri, jos taustalla on jokin ensisijainen sairaus. Tällöin esimerkiksi uiminen voi olla ns. viimeinen niitti, ja tämän seurauksena korva tulehtuu.
Ylläpitävillä tekijöillä (4) tarkoitetaan muutoksia, jotka tapahtuvat korvakäytävän rakenteessa ja toiminnassa korvatulehduksen seurauksena. Niitä voisi verrata itse taloon, jossa vesivahinko tapahtuu. Jos vesivahinko on pieni ja vuotanut vesi saadaan tehokkaasti siivottua sekä putki korjattua, ei vahinkoa talolle tule. Mikäli vuoto kuitenkin jatkuu, eikä vuotanutta vettä siivota pois, niin lopulta talo mätänee ja romahtaa. Tässä vaiheessa ei enää auta putken korjaaminen tai tehokas siivous, kun rakenteet ovat jo tuhoutuneet.
Sama pätee korvassa. Toistuvat tai pitkittyneet korvatulehdukset muuttavat korvan rakennetta ja toimintaa. Lievimmät muutokset voivat olla palautuvia, ja tiettyyn pisteeseen saakka aggressiivisella hoidolla ja lääkityksellä tilanne saadaan pysymään hallinnassa. Lopulta kuitenkin korvalle käy samoin kuin talolle, jonka vesivahinkoa ei hoidettu.
Koiran korvatulehduksen taustalla on aina jokin muu sairaus tai syy. Tämä tarkoittaa, ettei korvatulehdus synny tyhjästä. Ensimmäinen tehtävä on selvittää, mikä aiheuttaa koiralle korvatulehduksen. Yleisin syy siihen, että koiralla on jatkuvia korvatulehduksia, on ettei ensisijaista syytä olla saatu selville tai sen hoidossa ei olla onnistuttu. Toki jos koiralla on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus, joka vastaa hoitoon hyvin, ei ole tarvetta vielä aloittaa taustasyyn selvittämistä. Korvatulehduksen ensisijaiset syyt on lueteltu taulukossa 1.
Yleisimmät sairaudet, jotka aiheuttavat koiralle korvatulehdusta, ovat yliherkkyyssairaudet atopia ja ruoka-aineallergia. Nämä voivat olla taustasyynä missä tahansa iässä alkaville korvaongelmille. Usein kuitenkin atopiaa tai/ja ruoka-aineallergiaa sairastavilla koirilla korvaoireet ovat alkaneet jo nuorena. Voit lukea yliherkkyyssairauksista lisää artikkelista Koiralla hiivaa, toistuvia iho-, tassu- tai korvaongelmia – taustalla epäsopiva ruoka, allergia vai atopia? Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita sairauksia, jotka voivat olla ongelman taustalla.
Nuoren koiran korvatulehduksen kohdalla kannattaa atopian ja ruoka-aineallergian lisäksi pitää mielessä erityisesti ulkoloisten (mm. korvapunkki) aiheuttamat korvaongelmat ja keratinisaatiohäiriöt. Aivan pienen pennun korvatulehduksen aiheuttaja voi olla harvinainen juveniili selluliitti.
Korvapunkki mikroskoopilla katsottuna.
Jos koira saa keski-iässä tai vanhempana elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen, systeemisairaudet (=koko elimistöön vaikuttavat sairaudet) on hyvä pitää mielessä. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta on systeemisairaus, joka voi aiheuttaa koiralle korvatulehdusta. Yliherkkyyssairaudet taustasyynä ovat edelleen mahdollisia ja nämä tulee erityisesti ottaa huomioon, jos koiralla on ollut elämän aikana muita iho-ongelmia.
Korvan kasvaimia tavataan yleisimmin vanhemmilla koirilla. Epäilyksen kasvaimesta voi herättää toispuolinen korvatulehdus vanhalla koiralla, jolla ei ole aikaisemmin ollut korvaongelmia. Tyypillisesti näillä koirilla korvatulehdus vastaa normaalia huonommin lääkehoitoon ja tulehdus uusiutuu nopeasti.
Autoimmuunisairaudetja immuunivälitteiset sairaudet voivat aiheuttaa korvatulehduksen koiran iästä riippumatta. Tyypillistä näille sairauksille ovat usein oireiden nopea eteneminen ja oireiden rajuus. Korvaan päätynyt vierasesine (esim. kasvin osa) voi aiheuttaa myös korvaoireita kaiken ikäisille koirille. Vierasesine korvassa aiheuttaa yleensä äkillisesti alkaneet, toispuoleiset ja kivuliaat korvaoireet.
Kasvin osa muuten normaalissa korvakäytävässä. Vierasesine on turvallisinta poistaa korvasta video-otoskopian avulla. Katso video korvatähystyksestä eli video-otoskopiasta.
Taulukko 1. Ensisijaiset syyt. Vaikka koiralla olisi jokin mainituista sairauksista, ei se suoraan tarkoita, että koiralla on myös korvatulehduksia. Joskus taas korvatulehdus voi olla ainoa havaittu oire sairaudesta.
Allergiset sairaudet |
- Allergiset sairaudet ovat kaikkein yleisin syy koiran korvatulehdukseen. - Yleisimmät korvaongelmia aiheuttavat allergiset sairaudet ovat ruoka-aineallergia ja atopia. Korvatulehdus voi olla myös atopian ainoa oire, eli koiralla ei ole mitään muita atopian oireita/iho-ongelmia. Lue lisää artikkelista Koiralla hiivaa, toistuvia iho-, tassu- tai korvaongelmia – taustalla epäsopiva ruoka, allergia vai atopia? - Allergisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa korvatulehdusta ovat myös kontaktiallergia ja kirppuallergia. Korvatulehduksen aiheuttava kontaktiallergia on yleensä seurausta jostakin korvapuhdisteesta tai -lääkkeestä. Kontaktiallergia on harvinainen, kuten myös kirppuallergia Suomessa. |
Ulkoloiset |
- Korvapunkit ovat yleisiä korvatulehduksen aiheuttajia kissoilla, koirilla taas suhteessa harvinaisempia. Yleensä korvapunkkitartunnan oireeksi kuvataan suuri määrä tummaa kahvinporoilta näyttävää eritettä. Tämä oire on tyypillinen kissoilla. Koirilla on harvemmin kahvinporoilta näyttävää eritettä, koska koirien tartunnassa punkkimäärä on yleensä merkittävästi vähäisempi. Vähäinen määrä eritettä ei kuitenkaan tarkoita vähäisempää määrää oireita. On todettu, että jopa kolme punkkia korvakäytävässä voivat aiheuttaa koiralle oireilua. - Sikaripunkki, kapi sekä Trobiculidae- ja Leeuwenhoekiidae-punkit (harvest mites, sadonkorjuupunkki) ovat mahdollisia, mutta harvinaisia koiran korvatulehduksen aiheuttajia. |
Vierasesine |
- Korvakäytävään kuulumaton vierasesine tai -aine voi aiheuttaa korvatulehduksen. Yleisimmät vierasesineet korvassa ovat mm. kasvin osat, irronneet karvat tai lika. |
Endokrinologiset sairaudet eli hormoneja tuottavien elinten sairaudet |
- Cushingin oireyhtymä, kilpirauhasen vajaatoiminta ja sukuhormoneihin liittyvät sairaudet (esim. kiveskasvain) voivat aiheuttaa korvatulehdusta. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia koiran korvatulehduksen aiheuttajia. |
Autoimmuunisairaudet ja immuunivälitteiset sairaudet |
- Immuunivälitteisiä sairauksia, jotka voivat aiheuttaa korvatulehduksen ovat vaskuliitti eli verisuonitulehdus sekä erythema multiforme. Immuunivälitteiset lääkereaktiot voivat aiheuttaa myös korvatulehduksen. Immuunivälitteiset sairaudet ovat harvinaisia koiran korvatulehduksen aiheuttajia. - Autoimmuunisairaudet, jotka voivat aiheuttaa korvatulehduksen on Bollous pemphigoid, Epidermolysis bullosa, Lupus erythematosus ja pemphigus foliaceous. Nämä ovat harvinaisia koiran korvatulehduksen aiheuttajia. |
Keratinisaatiohäiriöt eli sairaudet, jotka aiheuttavat häiriötä ihon sarveistumisessa |
- Sebaceous adenitis eli tutummin SA-tauti, primary idiopathic seborrhea, Vitamin A-responsive dermatosis, Zinc-responsive dermatosis ja Lipid-responsive seborrheavoivat aiheuttaa korvatulehdusta. |
Glandulaariset sairaudet eli rauhasiin liittyvät sairaudet |
- korvaeritteen määrän ja laadun muutokset - talirauhasten liika- tai vajaakasvu |
Mikro-organismit |
- sienet (harvinaisia Suomessa, ei lähdettä) |
Virukset |
- penikkatauti, ei tavata lähes lainkaan suomessa |
Muut sairaudet |
- auricular chondritis, Eosinophilic granuloma complex, Idiopathic inflammatory/hyperplastic otitis of cocker spaniel, juvenile cellulitis |
Toissijaisella syyllä tarkoitetaan hiivaa ja bakteereita. Eläinlääkäri ottaa topsy-puikolla näytteen koiran korvasta, värjää sen ja tutkii mikroskoopilla. Tulokseksi yleisimmin saadaan, että koiralla on korvissa hiivaa, bakteereita tai molempia.
Toissijaiset syyt ovat korvatulehduksen näkyvä osa. Hiivan ja bakteereiden lisääntynyt määrä saa aikaan korvan erittämisen, punoituksen ja kutinan. Näiden seurauksena koira raapii korvaa, joka on yleinen syy tuoda koira eläinlääkäriin. Eläinlääkärikäynniltä koira saa mukaansa puhdisteen ja lääketipan korviin. Tällä hoidolla saadaan usein oireet helpottumaan ja bakteerit/hiivat häädettyä korvasta.
Hiivan ja bakteerien määrän lisääntyminen korvassa on seurausta ensisijaisen syyn aiheuttamasta inflammatiosta. Määrän lisääntyminen aiheuttaa korvatulehduksen. Hiiva ja bakteerit eivät saa aikaan yksinään sairautta terveessä korvassa. Koiran korvatulehdus ei siis tartu (poikkeuksena korvapunkkitartunta).
Altistavat tekijät edistävät korvatulehduksen syntyä, mutta ne eivät yksinään pysty aiheuttamaan korvatulehdusta. Altistavat tekijät on lueteltu taulukossa 3. Ne eivät pelkästään edistä korvatulehduksen syntyä vaan voivat myös vaikeuttaa sen paranemista. Altistavat tekijät on tärkeä ottaa huomioon kartoituksessa ja mahdollisuuksien mukaan myös hoitaa niitä, mutta yksinään näiden tekijöiden hoito harvoin tuottaa onnistunutta lopputulosta.
Korvan rakenteeseen liittyviä altistavia tekijöitä ovat korvanlehden muoto ja asento, korvanlehden ja korvakäytävän runsas karvoitus, korvakäytävän rakenteellinen ahtaus ja lisääntynyt rauhasten määrä korvakäytävässä. Kuten aiemmin on tullut ilmi, mikään näistä seikoista yksinään ei aiheuta korvatulehdusta. Eihän esimerkiksi jokaisella koiralla, jolla on rakenteellisesti roikkuvat korvat, ole korvatulehduksia. Samoin runsas korvakarvoitus ei aiheuta yksinään koiralle korvatulehdusta.
Roikkuvat korvanlehdet ovat korvatulehduksen altistava tekijä, mutta yksinään ne eivät saa aikaan koiralle korvatulehdusta.
”Kirjekuorikorvanlehti” sulkee korvakäytävän ja edesauttaa kosteuden kohoamista.
Runsas karvoitus korvanlehdessä ja korvakäytävän suulla.
Korvakäytävässä normaalia enemmän karvoitusta.
Rakenteellisesti ahdas korvakäytävä. Kuvassa olevan katetrin halkaisija on 1,3 mm.
Runsas uiminen, liiallinen vesipohjaisten korvapuhdisteiden ja -lääkkeiden käyttö lisäävät korvakäytävien kosteutta. Lisääntyneen kosteuden seurauksena korvakäytävän iho alkaa maseroitua. Maseroituminen tarkoittaa ihon pehmenemistä sekä vettymistä, ja se altistaa korvatulehdukselle.
Korvakäytävän hyvälaatuiset kasvaimet ovat altistavia tekijöitä. Kasvainten ollessa pieniä ne eivät yksinään aiheuta korvatulehdusta. Hyvälaatuisten kasvainten suurentuessa jossakin vaiheessa ylitetään kriittinen piste. Tällöin kasvain mm. muuttaa korvan mikroympäristöä (esim. kosteutta). Hyvälaatuinen kasvain muuttuu altistavasta tekijästä ensisijaiseksi tekijäksi, jolloin se yksinään voi aiheuttaa korvatulehduksen. Pahalaatuiset kasvaimet voivat olla ensisijaisia tekijöitä. Tällöin ne aiheuttavat korvatulehduksen jo sairauden alkuvaiheessa, vaikka olisivat kooltaan vielä pieniä.
Korvien ja korvatulehduksen hoitaminen voi toimia altistavana tekijänä. Korvalääkkeet ja -puhdisteet voivat hoidon sijaan ärsyttää korvaa. Tämän vuoksi korvalääke ja -puhdiste tulee valita yksilöllisesti tilanteen mukaan. Altistavia tekijöitä ovat siis liiallinen puhdisteiden ja lääkkeiden käyttö mutta myös liian kovakourainen hoitaminen. Esimerkiksi toistuvat antibioottihoidot muuttavat korvan bakteeristoa ja altistavat antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen syntyä.
Taulukko 2. Altistavat tekijät
Rakenne |
- karvaiset korvakäytävät - runsaasti karvoja korvanlehden alapuolella - roikkuvat korvanlehdet - kapeat korvakäytävät - uiminen - kuuma ja kostea ilma - liiallinen/vääränlainen korvanhoitotuotteiden käyttö |
Lisääntynyt kosteus |
- uiminen - kuuma ja kostea ilma - liiallinen/vääränlainen korvanhoitotuotteiden käyttö |
Korvakäytävää ahtauttavat sairaudet |
- hyvä- ja pahalaatuiset kasvaimet |
Systeemisairaudet |
- yleiskuntoa ja elimistön puolustusvastetta heikentävät sairaudet |
Hoidon aiheuttamat |
- trauma liian rajusta puhdistamisesta - antibioottien liiallinen käyttö |
Ylläpitävillä tekijöillä tarkoitetaan muutoksia, jotka tapahtuvat korvakäytävän rakenteessa ja toiminnassa korvatulehduksen seurauksena. Ne ovat yleensä korvatulehduksen uusiutumisen syy, vaikka taustasairaus (ensisijainen syy) on hoidossa ja itse tulehduskin (toissijainen syy) on saatu kuriin. Ylläpitävät tekijät voivat olla myös syy siihen, miksi itse tulehdusta ei saada hallintaan ja korvatulehduksen hoito epäonnistuu. Ylläpitävät tekijät on lueteltu taulukossa 4.
Tulehduksen seurauksena korvakäytävään tulee turvotusta ja korvakäytävän pinnan solujen määrä lisääntyy. Korvakäytävä alkaa ahtautua ja pinta poimuuntua. Muutoksia tapahtuu myös korvakäytävän tali- ja korvavaharauhasissa. Aluksi muutoksia tapahtuu talirauhasissa, mutta tilanteen pitkittyessä erityisesti korvavaharauhaset alkavat kasvaa. Rauhasten koon kasvu edelleen ahtauttaa korvakäytävää.
Normaalisti pääosa korvaeritteestä on talirauhasten erittämää rasvaista eritettä. Tämä rasvainen erite on tärkeää korvan normaalille toiminnalle. Tulehduksen pitkittyessä korvavaharauhaset eivät ainoastaan kasva kokoa, mutta myös niistä tulevan eritteen määrä kasvaa. Korvavaharauhasten erite on vesipitoisempaa, eli korvaeritteen vesipitoisuus kohoaa ja rasvapitoisuus laskee. Korvakäytävän ahtautuminen ja eritteen muuttuminen vesipitoisemmaksi saavat aikaan korvakäytävän kosteuden kohoamisen. Ahtautuminen myös nostaa korvakäytävässä olevan ilman lämpötilaa sekä vaikeuttaa korvaeritteen normaalia poistumista.
Korvakäytävän ahtautuminen, muutokset korvaeritteessä sekä korvakäytävän kosteuden ja lämmön lisääntyminen aikaansaavat hyvät olosuhteet korvatulehdukselle ja vaikeuttavat sen paranemista. Korvakäytävän poimuuntuminen edelleen hankaloittaa tilannetta, koska poimuihin pääsee kerääntymään eritettä ja poimut luovat otolliset elinolosuhteet bakteereille sekä hiivoille. Poimut myös hankaloittavat korvan puhdistumista sekä hoitoa. Prosessin edetessä korvakäytävän kudokset alkavat lopulta kalkkeutua.
Yllämainittuja muutoksia tavataan eri asteisina, jos koiralla on pitkittynyt korvatulehdus tai toistuvia korvatulehduksia. Niitä esiintyy myös akuutin korvatulehduksen yhteydessä. Muutokset ovat tiettyyn pisteeseen saakka palautuvia, ja niitä voidaan hoitaa aggressiivisella lääkityksellä.
Korvavaharauhasten liikakasvua. Korvakäytävä on kuitenkin vielä hyvin auki.
Korvavaharauhasten liikakasvua. Korvakäytävä on merkittävästi ahtautunut.
Korvakäytävässä runsaasti korvavaharauhasten liikakasvua sekä märkäeritettä. Korvakäytävä on täysin ummessa.
Koiran korvatulehdus on tulehdus korvakäytävässä. Korvakäytävä päättyy tärykalvoon, ja tärykalvon takana on välikorva, josta edelleen lähtee sisäkorva. Korvatulehduksen seurauksena tärykalvo voi puhjeta, ja tällöin tulehdus siirtyy myös välikorvan puolelle.
Mikäli välikorvantulehdusta ei huomata tai hoideta asianmukaisesti, toimii se ylläpitävänä tekijänä. Välikorvatulehdus on yllättävän yleinen koirilla, joilla on pitkittyneitä tai toistuvia korvatulehduksia. Ehjä tärykalvo ei ole tae siitä, etteikö koiralla voi olla välikorvantulehdusta. Tärykalvo voi puhjeta ja kasvaa uudelleen umpeen.
Välikorvantulehduksen hoitona käytetään välikorvaontelon huuhtelua yhdistettynä sopivaan lääkitykseen. Suurin osa perinteisistä korvapuhdisteista ja -lääkkeistä ei sovellu välikorvantulehduksen hoitoon. Välikorvan huuhtelu suositellaan ensisijaisesti tehtävän video-otoskoopilla eli korvatähystimellä. Katso video korvatähystyksestä eli video-otoskopiasta.
Reikä koiran tärykalvossa.
Kroonisen korvatulehduksen seurauksena tässä korvassa ei ole enää lainkaan tärykalvoa. Kuvassa näkymä suoraan välikorvaan.
Ylläpitävät tekijät ovat yksi tyypillinen syy, miksi koiran korvatulehduskierrettä ei saada pysähtymään. Tästä syystä nämä tekijät on tärkeä tunnistaa ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niiden syntyä. Ennaltaehkäisyssä olennaisinta on hoitaa koiran korvatulehdus välittömästi ja aloittaa tehokas hoito (hoidon laatu riippuu ensisijaisista, toissijaisista tekijöistä ja altistavista syistä).
Taulukko 3. Ylläpitävät tekijät.
Muutokset korvakäytävässä |
- korvakäytävän ja tärykalvon puhdistus- ja korjausmekanismien häiriöt - korvakäytävän pinnan solujen määrän lisääntyminen - turvotus ja korvakäytävän kaventuminen - korvaeritteen tuoton lisääntyminen - kalkkeutuminen |
Muutokset tärykalvossa |
- paksuuntuminen, puhkeaminen, laajentuminen, pullistuminen (seurauksena valetärykalvo ja cholesteatoma) |
Muutokset rauhaskudoksessa |
- korvavaha- ja talirauhasten kasvu, hikirauhastulehdus |
Muutokset välikorvassa |
- välikorvantulehdus, välikorva täyttyy eritteellä, muutokset välikorvan luisessa rakenteessa |
Lähteet:
Miller WH, Griffin CE, Campbell KL. Small Animal Dermatology. 7. p. Sauders Elsevier, Missouri 2013.
Griffin CE. Otitis: Basics, pathogenesis and diagnosis. European School for Advanced Veterinary Studies Dermatology 1 -kurssin oppimateriaali 2015
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
Paterson S. Discovering the causes of otitis externa. In Practice 2016, 38: 7-11.
Yksi tyypillisimmistä potilaista ihosairauksia hoitavan eläinlääkärin vastaanotolla on koira, joka kärsii yhdestä tai useammasta seuraavista ongelmista: hiiva- ja/tai bakteeritulehduksista, korvatulehduksista, tassutulehduksista, tassujen nuolemisesta, furunkuloosista, kutinasta, huulien ja silmien ympärysten iho-ongelmista tai ihon punoituksesta. Oireiden taustalla voi olla moni sairaus tai ongelma, mutta usein näin oireilevalla koiralla on jokin yliherkkyyssairaus. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä nämä yliherkkyyssairaudet ovat ja miten edetään, kun halutaan selvittää, mikä yliherkkyyssairaus oireita aiheuttaa.
Yllämainitun kaltaisia oireita aiheuttavat yliherkkyyssairaudet voidaan jakaa kolmeen eri sairauteen. Nämä ovat atooppinen dermatiitti, atopian kaltainen dermatiitti ja ruoka-aineallergia. Kun tässä artikkelissa puhutaan atopiasta, tarkoitetaan silloin atooppista dermatiittia ja atopian kaltaista dermatiittia kumpaakin. Koira saattaa sairastaa vain toista näistä sairauksista, eli joko atopiaa tai ruoka-aineallergiaa, tai koiralla voi olla myös molemmat sairaudet. Atopia ja ruoka-aineallergia voivat kumpikin aiheuttaa täysin samanlaiset oireet. Oireiden perusteella ei pystytä sanomaan, kumpi sairaus koiralla on.
Vaikka oireet voivat olla täysin identtiset, hoidetaan atopiaa ja ruoka-aineallergiaa eri tavalla. Kaiken avain onkin oikea diagnoosi. Jos oikeaa diagnoosia ei löydetä, voiko koira myöskään saada oikeanlaista hoitoa? On lukemattomia ja lukemattomia koiria, joiden omistajat vuodesta toiseen etsivät sitä oikeaa ruokaa, mutta mikään ei tunnu ratkaisevan ongelmaa. Todellisuudessa koiran oireet eivät ole mitenkään riippuvaisia ruoasta tai ruoka on vain osavaikuttajana. Tällöin iänikuinen tiukka dieetti tai lukemattomien eri ruokien kokeilu on turhaa. On olemassa myös koiria, jotka ovat jatkuvalla lääkityksellä, vaikka yksinään oikea ruoka olisi riittävä hoito.
Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kolmella eri koiralla saattaa olla täysin identtiset oireet, esimerkiksi korvaoireet ja tassujen nuoleminen. Ensimmäisellä koiralla oireiden syynä on ruoka-aineallergia, ja tällöin hoitona on oikea ruokavalio. Toisella oireiden syynä on atopia, ja tällöin hoitona on atopian ylläpitohoito/lääkitys. Kolmannella koiralla on oireiden taustalla ruoka-aineallergia ja atopia, jolloin hoitona on oikea ruokavalio sekä atopian ylläpitohoito/lääkitys. Kaikilla näillä kolmella koiralla on siis samat oireet, mutta oireiden taustalla on eri sairaudet. Jokaista tulee hoitaa eri tavalla, jotta lopputulos olisi hyvä.
Oikea diagnoosi onkin avain oikean hoidon löytämiseen. Tämä korostuu erityisesti niiden koirien kohdalla, joilla on sekä ruoka-aineallergia että atopia. Tällöin perinteinen atopian hoito ei tehoa toivotusti tai ollaan ihmeissään, kun selkeästi jollekin raaka-aineelle allerginen koira ei oikeasta ruokavaliosta huolimatta ole oireeton.
Oikeaan diagnoosiin on mahdollista päästä, kun tehdään järjestelmällisesti etenevä allergiaselvitys. Pääsääntöisesti selvitys etenee seuraavan kaavan mukaisesti:
1. Suljetaan pois muut mahdolliset vastaavia oireita aiheuttavat sairaudet.
2. Selvitetään, onko koiralla ruoka-aineallergia. Lue lisää ruoka-aineallergiasta artikkelista Onko koirallani ruoka-aineallergia? Oireet ja yleisemmät allergian aiheuttajat.
3. Tulosten arviointi ja jatkosuunnitelma
Usein kysytään, voiko selvitystyössä hieman oikaista tekemällä allergiatestejä. Vastaus on ei. Markkinoilla kyllä on useitakin testejä, jotka lupaavat selvittää, onko koira allerginen jollekin ruoalle tai ympäristön allergeenille. Näitä testejä ei kuitenkaan voida käyttää ruoka-aineallergian tai atopian diagnosoimiseen.
Ruoka-aineita testaavat testit ovat erityisen epäluotettavia. Tutkimuksissa on todettu, että terveet koirat voivat saada positiivisia tuloksia ja sairaat koirat voivat saada negatiivisia tuloksia. Eli koira, joka ei saa oireita kanasta, voi testien mukaan olla sille allerginen, ja taas koira, joka saa oireita kanasta, ei testin mukaan ole sille allerginen. Epäluotettavuudesta johtuen näitä testejä ei tule käyttää apuna, kun valitaan ruokia eliminaatiodieettiin.
Allergiatestejä ei tule käyttää myöskään atopian diagnosoimiseen. Tämä johtuu siitä, että atopiaa muistuttava dermatiitti (eli atopian toinen muoto) ei näy lainkaan allergiatesteissä. Ympäristöallergeeneja testaavissa testeissä on myös mahdollista tulla virhepositiivisia ja -negatiivisia tuloksia. Vaikka koira saisi positiivisen tuloksen, on kuitenkin vielä selvitettävä, onko koiralla atopian lisäksi myös ruoka-aineallergia.
Ympäristön allergeeneja testaavia allergiatestejä tehdään silloin, kun koiralla on ensin diagnosoitu allergiaselvityksen avulla atopia (atooppinen dermatiitti) ja koiraa halutaan hoitaa siedättämällä. Ruoka-aineallergiaa testaavia testejä pidän huijauksena, eikä niille ole oikeasti mitään järkevää käyttöä.
Lähteet:
Miller WH, Griffin CE, Campbell KL. Small Animal Dermatology. 7. p. Sauders Elsevier, Missouri 2013.
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
PÄIVITETTY 7.3.2020
Markkinoilla on runsaasti erilaisia punkkilääkkeitä. Kaikki valmisteet eivät kuitenkaan sovellu käytettäväksi kaikille koirille ja kissoille. Punkkilääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon, onko perheessä pieniä lapsia, muita lemmikkejä, pestäänkö eläintä paljon tai uiko se runsaasti. Punkkilääkkeet vaikuttavat myös eri tavoin. Osa valmisteista karkottaa ja tappaa punkkeja, osa vain tappaa. Punkkilääkettä valittaessa tulee myös huomioida koiran ikä, koko sekä onko se tiine tai imettävä. Suuri osa valmisteista on vapaakaupan lääkkeitä, mutta joukossa on myös reseptilääkkeitä. Tässä artikkelissa vertaillaan Suomessa markkinoilla olevia punkkilääkkeitä, jotta sinun on mahdollista valita juuri oikea valmiste omalle koirallesi tai kissallesi. Jos haluat tehdä testin, mikä punkkilääke on paras koirallesi tai kissallesi, vieraile instagramissa @lemmikkitohtori.
Markkinoilla on kahdenlaisia punkkilääkkeitä. Toiset valmisteet karkottavat ja tappavat punkkeja, toiset vain tappavat. Karkottava vaikutus tarkoittaa, että lääke ehkäisee punkin kiinnittymistä eläimeen. Tappava vaikutus puolestaan tarkoittaa, että punkki kuolee, joko purtuaan eläintä tai ollessaan kontaktissa turkkiin/ihoon vaaditun ajan. Valmiste, jossa on karkottava vaikutus, ehkäisee paremmin punkkien kulkeutumisen eläimen mukana sisälle. Tällöin riski punkin siirtymisestä eläimestä ihmiseen pienenee.
Punkkilääkkeet voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään annostelutavan perusteella. Nämä kolme ryhmää ovat valeluliuokset, punkkipannat ja suun kautta otettavat tabletit. Tässä vertailussa lääkkeet on jaettu antotavan mukaan näihin kolmeen ryhmään. On lisäksi yksi valmiste, joka sumutetaan eläimeen. Tämä käsitellään valeluliuosten yhteydessä.
Jokaisessa ryhmässä esittelen Suomessa markkinoilla olevat lääkkeet. Olen koonnut mielestäni valinnan kannalta olennaiset tiedot valmisteyhteenvedoista, pakkausselosteista ja/tai tuotteiden nettisivuilta. Tavoitteeni on helpottaa lemmikin omistajaa selviytymään punkkilääkeviidakossa. Ensin käsittelen koiralle ja sen jälkeen kissalle sopivat lääkkeet.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta valeluliuosten toimintaperiaate on pääpiirteittäin sama. Lääkeaine sitoutuu ihoon ja karvoihin, ja punkki kuolee ollessaan kontaktissa niihin. Tällä tavoin toimivien valmisteiden vaikutusaika on 4 viikkoa. Fluralaneeri (kauppanimi Bravecto paikallisvaleluliuos) tekee tähän poikkeuksen. Kyseisen valmisteen vaikuttava aine imeytyy verenkiertoon ja punkin tulee purra koiraa, jotta se kuolee. Tämän lääkkeen vaikutusaika on 12 viikkoa.
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 12 viikkoa
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
Punkkipannoista vapautuu lääkeaineita koiran iholle sekä turkkiin, ja punkki kuolee ollessaan kontaktissa niihin.
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 8 kuukautta
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 5-6 kuukautta
Tableteista vapautuva lääkeaine imeytyy suun kautta ja päätyy eläimen verenkiertoon. Punkin tulee purra koiraa, jotta se altistuu vaikuttavalle aineelle ja kuolee.
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 12 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta valeluliuosten toimintaperiaate on pääpiirteittäin sama. Lääkeaine sitoutuu ihoon ja karvoihin, ja punkki kuolee ollessaan kontaktissa niihin. Tällä tavoin toimivien valmisteiden vaikutusaika on 4 viikkoa. Fluralaneeri (kauppanimi Bravecto paikallisvaleluliuos) tekee tähän poikkeuksen. Kyseisen valmisteen vaikuttava aine imeytyy verenkiertoon ja punkin tulee purra kissaa, jotta se kuolee. Tämän lääkkeen vaikutusaika on 12 viikkoa.
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 12 viikkoa
Punkkipannoista vapautuu lääkeaineita kissan iholle sekä turkkiin, ja punkki kuolee ollessaan kontaktissa niihin.
RESEPTIVAPAA LÄÄKE
Vaikutusaika: 8 kuukautta
Tableteista vapautuva lääkeaine imeytyy suun kautta ja päätyy eläimen verenkiertoon. Punkin tulee purra kissaa, jotta se altistuu vaikuttavalle aineelle ja kuolee.
RESEPTILÄÄKE
Vaikutusaika: 4 viikkoa
Markkinoillla on myös seuraavat punkkien häätöön soveltuvat valmisteet:
Näitä valmisteita ei ole käsitelty artikkelissa, koska ne eivät ole tarkoitettu yksinään punkkihäätöön.
HUOM! Muistathan lukea huolellisesti pakkauselosteen ennen lääkkeen käyttöä ja varmistaa tuotteen sopivuus lemmikillesi. Pakkausselosteesta löydät mm. lisätietoja valmisteiden käsittelystä ja varotoimista.
Lähteet:
Artikkelissa mainittujen lääkkeiden pakkausselosteet ja valmisteyhteenvedot.
www.frontline.fi (maaliskuu 2019)
www.exspot.fi (maaliskuu 2019)
http://www.scalibor.fi (maaliskuu 2019)
MSD Animal Health henkilökohtainen tiedonanto
Hintatiedot: https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi
Atopia on yleinen koirilla esiintyvä ihosairaus. Se voi oireilla ja ilmetä monella eri tavalla yksilöstä riippuen. Yhdellä koiralla oireena voi olla vain kutina, toisella korvatulehdukset ja tassujen nuoleminen, kolmannella taas ihottuma mahan alla sekä silmien vuotaminen. Eri variaatioita on lukemattomia. Oireiden voimakkuus voi myös vaihdella yksilöiden välillä. Yhden koiran oireet voivat olla melkein huomaamattomat, kun taas toisen ovat erittäin vakavat, ja hoitamattomina ne aiheuttavat jatkuvaa kärsimystä ja kipua. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä atopia tarkoittaa ja minkälaisia oireita se voi koiralla aiheuttaa. Artikkelin lopusta löydät myös mallin, jonka avulla voit suuntaa antavasti arvioida, voisiko koirallasi olla atopia.
Atopia-termiä käytetään, kun puhutaan sairauksista atooppinen dermatiitti ja atopian kaltainen dermatiitti. Atooppisessa dermatiitissa koira on allerginen useimmiten ympäristön allergeeneille, esimerkiksi puiden tai heinien siitepölyille, ympäristön homeille, varastopunkeille jne. Nämä allergiat on mahdollista todeta myös allergiatestien avulla. Atopian kaltainen dermatiitti on oireiltaan täysin identtinen sairaus atooppisen dermatiitin kanssa, mutta atopian kaltaisen dermatiitin kohdalla ei pysty sanomaan, mille koira on allerginen. Näiden kahden sairauden hoito on samanlainen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Atopian kaltaista dermatiittia ei voida hoitaa siedätyshoidolla.
Alla on listattu yleisimpiä oireita, joita tavataan atopiaa sairastavalla koiralla. Koiralla ei suinkaan tarvitse olla kaikkia listan oireita (eikä kirjoittajakaan ole ikinä tavannut koiraa, jolla kaikki oireet olisivat), vaan on mahdollista, että koiralla on niistä vain yksi. Listalla luetelluista oireista voi toki esiintyä myös useampia yhtä aikaa.
Kutina |
Kutina on yleisin atopia oire. Kutinaa voi esiintyä myös ilman mitään muuta näkyvää oiretta. Raapiminen ja nuoleminen ovat tyypillisiä kutinan ilmenemistapoja. Se voi oireilla myös kirputtamisena, puremisena, ravisteluna ja itsensä hankaamisena esim. mattoihin, seiniin tai ulkona maahan. |
Ihon punoitus |
Ihon punoitus voi olla kaikkea lievän ja voimakkaan välillä. Toisilla punoitus on pistemäistä ja toisilla sitä tavataan laajemmilla alueilla tai tietyille alueille rajoittuneena. |
Hiivatulehduksia |
Hiivan liikakasvu on yleistä atopiaa sairastavilla koirilla. |
Bakteeritulehduksia |
Bakteerien aiheuttamat tulehdukset ovat yleisiä atopiaa sairastavilla koirilla. |
Korvatulehduksia |
Hiivan ja bakteerien aiheuttamat korvatulehdukset ovat yleisiä atopiaa sairastavilla koirilla. |
Korvatulehdus ennen kuin mitään muita oireita on havaittu |
Korvatulehdus voi olla myös ensimmäinen oire atopiasta, eikä näillä koirilla ole siis mitään muita iho-ongelmia. |
Tassujen oireilu |
Etutassujen oireilu on yleisempää kuin takatassujen, mutta kumpaankin tavataan. Tyypillisimpiä oireita ovat punoittavat tassujen pohjat ja tassujen nuoleminen. |
Furunkuloosi |
Furunkuloosi tarkoittaa syvällä olevaa tulehdusta. Yleisimmin furunkuloosista puhutaan, kun tarkoitetaan tassuihin tulevia patteja. |
Kainaloiden ihon oireilu |
Mahan alusen ja nivusten ihon oireilu |
Korvanlehtien ihon oireilu |
Huulien ihon oireilu |
Huulien kutinaa ja huulien ihon oireilua tavataan monella koiralla. Tämän alueen ongelmia voi olla minkä tahansa rotuisella koiralla, mutta niillä yksilöillä, joilla huuleen muodostuu poimu tai koira kuolaa runsaasti, oireet voivat olla voimakkaammat. Huulen reunaan voi kehittyä myös märkäinen ihotulehdus. Omistaja saattaa valitella, että koiran henki haisee pahalta, ja syynä voi suun ongelman sijaan olla huulipoimussa muhiva tulehdus. |
Silmäluomien oireilu |
Silmän ympäryksen ihon kutinaa, punoitusta, tulehduksia ja karvattomuutta tavataan atopiaa sairastavilla koirilla. |
Muun pään alueen ihon oireilu |
Huulien ja silmänympärysten lisäksi myös muualla pään alueen ihossa voidaan todeta oireita. Ongelmia voi olla lähes missä kohtaa vain, mutta tyypillisimpiä muita oireilevia paikkoja ovat ihopoimut ja alaleuan iho. |
Sukupuolielinten ja pepun ympäryksen/hännän alusen oireilu |
Peräaukon kutina ilmenee yleensä pepun hankaamisena maahan ja alueen nuolemisena. Nämä oireet voidaan sekoittaa helposti anaalirauhasten oireiluun. |
Rinnan alueen ihon oireilu |
Silmäoireet |
Taipumus saada hot spotteja |
Atopia altistaa koiraa saamaan pinnallisia ihotulehduksia eli hot spotteja. Nämä saattavat olla merkittävin ongelma joillekin koirille. |
Sierainvuoto, liikahikoilu ja ihon runsas rasvoittuminen |
Nämä ovat harvinaisempia oireita, mutta myös näitä tavataan atopiaa sairastavilla koirilla. |
Atopia voidaan luotettavasti diagnosoida vain allergiaselvityksen avulla. Lue lisää allergiaselvityksestä artikkelista Koiralla hiivaa, toistuvia iho-, tassu- tai korvaongelmia – taustalla epäsopiva ruoka, allergia vai atopia? Allergiatestit eivät sovellu atopian diagnosoimiseen, ja tästäkin aiheesta voit lukea lisää edellä mainitusta artikkelissa.
On kuitenkin kehitetty testi, jonka perusteella voidaan karkeasti arvioida, voisiko koiran oireiden taustalla olla atopia. Mikäli testin viisi vaadittua kohtaa eivät täyty, voi koiralla siitä huolimatta olla atopia. Jos taas vaaditut viisi kohtaa täyttyvät, kasvaa atopian todennäköisyys.
Testin herkkyys eli sensitiivisyys tarkoittaa testissä saatujen oikeiden positiivisten tulosten osuutta kaikista sairaista tutkittavista (joiden osalta tuloksen olisi pitänyt olla positiivinen) eli todennäköisyys, jolla sairas todetaan sairaaksi.
Jos 5/8 kriteeriä täyttyy, sensitiivisyys on 85% ja spesifisyys 79%.
HUOM! Testi on kehitetty koiran atopian diagnosoimiseen, mutta se ei pysty erottelemaan atoopikkoja ja ruoka-aineallergikkoja. Atopia ja ruoka-aineallergia voivat oireilla hyvin samalla tavalla. Onkin epäilty, että ruoka-aineallergia olisi vain yksi atopian muoto. Näitä kahta käsitellään kuitenkin erillisinä kirjoittamissani artikkeleissa, koska niiden hoito eroaa merkittävästi toisistaan.
Lähteet:
Miller WH, Griffin CE, Campbell KL. Small Animal Dermatology. 7. p. Sauders Elsevier, Missouri 2013.
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt03075
Tästä artikkelista löydät ohjeet, kuinka selvitetään, mille ruoalle koira on allerginen ja miten löydetään ruokavalio, jolla koira pysyy jatkossa oireettomana. Ennen tämän selvityksen aloitusta koiralle tulee olla tehtynä eliminaatiodieetti. Eliminaatiodieetin tarkoituksena on vastata kysymykseen, onko koiralla ruoka-aineallergia vai ei. Mikäli vastaus on kyllä, seuraava vaihe on selvittää, mitä koiralle jatkossa voidaan syöttää.
Mikäli et ole vielä tehnyt eliminaatiodieettiä, ohjeet suoritukseen löydät artikkelista Eliminaatiodieetti-ohjeet toteutukseen vaihe vaiheelta. Tutustu myös artikkeliin Miten valita oikea ruoka eliminaatiodieettiin -eri vaihtoehdot vertailussa. Jos vasta mietit, voisiko koirallasi olla ruoka-aineallergia, tutustu artikkeliin Onko koirallani ruoka-aineallergia? Oireet ja yleisemmät allergian aiheuttajat.
Koiralle on tehty eliminaatiodieetti, joka on päättynyt altistusvaiheeseen. Ennen kuin voidaan aloittaa sopivien ja epäsopivien ruokien etsiminen, on koiran oltava oireeton. Altistusaika on ollut lyhyt, jolloin yleensä myös oireet helpottavat nopeammin. Vaikka koira olisi palannut oireettomaksi nopeastikin, niin aloitetaan uusien ruokien kokeilu aikaisintaan kahden viikon kuluttua siitä päivästä laskien, kun altistus on aloitettu. Tämä on vähimmäisaika, ja aina voi pelata varman päälle ja aloittaa esim. siinä vaiheessa, kun oireiden loppumisesta on kulunut kaksi viikkoa.
Perusperiaatteena on antaa koiralle yhtä raaka-ainetta/ruokaa kerrallaan ja katsoa, tuleeko oireita vai ei. Mikäli oireita ei tule, todetaan ruoka sopivaksi, ja mikäli oireita tulee, todetaan se epäsopivaksi.
Ensimmäisenä tulisi tehdä lista raaka-aineista ja ruoista, joita halutaan testata. Mieti, mitä haluat tulevaisuudessa koirallesi syöttää. Lähde tämän perusteella tekemään listaa ja mieti myös, missä järjestyksessä haluat testaukset tehdä. Listan sisältö riippuu paitsi siitä, mitä koiralle halutaan syöttää, mutta myös siitä, halutaanko tietää, mille koira on allerginen vai halutaanko vain löytää ruokavalio, jota pystytään vaivatta noudattamaan.
Jos tiedetään, mille koira on allerginen, ruokavalio on laajempi. Silloin tarvitsee keskittyä välttämään vain ruoka-aineallergiaa aiheuttavia ruokia. On kuitenkin täysin hyväksyttävää kokeilla vain ne ruoat, joita koiralle halutaan syöttää. Tavoitteena on hyvinvoiva ja oireeton koira, ja tämä tavoite täyttyy, vaikka ei tiedetäkään varmana mille kaikelle koira on allerginen. Mieltänsä voi muuttaa myös myöhemmin. Onkin yleistä, että jossain vaiheessa voidaan haluta joka tapauksessa tehdä muutoksia koiran ruokavalioon. Testauksia voidaan hyvin jatkaa siis pidemmänkin ajan kuluttua.
Listaa tehdessä tulee muistaa, että esim. kana ja riisi voivat sopia koiralle puhtaina raaka-aineina, mutta teollinen ruoka, joka sisältää kanaa ja riisiä pääraaka-aineina aiheuttaa puolestaan oireita. Tokikaan näin ei lähes aina ole, mutta tämä on mahdollista. Teollisesti valmistettu ruoka sisältää paljon muutakin kuin pääraaka-aineita. Tämän lisäksi teollisesti valmistetuista ruoista on löydetty myös sellaisiakin raaka-aineita, joita valmistusaineluettelossa ei ole mainittu (olen käsitellyt aihetta artikkelissa Miten valita oikea ruoka eliminaatiodieettiin -eri vaihtoehdot vertailussa).
Mikä tahansa onkaan lähestymistapa ja missä tahansa vaiheessa kokeilut tehdään, ovat testauksen perusperiaatteet aina samat.
Tarjolla on lukematon määrä erilaisia ruokia, joita markkinoidaan allergiaruokina, hypoallergisina ruokina tai eliminaatiodieettiin sopivina ruokina. Osa vannoo raakaruoan nimeen, osa taas kertoo pilkotun eli hydrolysoidun ruoan olevan ainoa oikea vaihtoehto. Tässä artikkelissa pohditaan tieteelliseen tutkimukseen perustuen eri ruokavaihtoehtojen ongelmia ja haasteita. Lopusta löydät vertailun eri vaihtoehdoista sekä käytännön toteutuksessa huomioitavat asiat kunkin vaihtoehdon kohdalla. Eliminaatiodieetti – ohjeet toteutukseen vaihe vaiheelta -artikkelista löydät, miten eliminaatiodieetti suoritetaan. Artikkelista Onko koirallani ruoka-aineallergia? Oireet ja yleisemmät allergian aiheuttajat löytyy lisätietoa ruoka-aineallergiasta.
Eliminaatiodieetin tarkoituksena on selvittää, onko koiralla ruoka-aineallergia. Testi koostuu kahdesta osasta: eliminaatio- ja altistusvaiheesta. Eliminaatiovaiheen tarkoituksena on nollata tilanne, eli siihen tulee valita ruoka, jolle koira ei voi olla allerginen. Mikäli eliminaatiovaiheeseen valitaan ruoka, joka aiheuttaa allergiaoireita, saadaan testistä väärä tulos. Tällöin koiran ruoka-aineallergia voi jäädä kokonaan diagnosoimatta. Ikävimmässä tapauksessa tästä seuraa koiran oireiden turha lääkintä, vaikka vain ruokavalion vaihto olisi voinut auttaa.
Käytännössä ruokavaihtoehtoja on kaksi. Toinen vaihtoehto on valita dieettiin sellainen ruoka, jota koira ei ole koskaan aikaisemmin syönyt. Toisena vaihtoehtona on pilkottu eli hydrolysoitu ruoka.
Tämän vaihtoehdon ajatus perustuu siihen, että koira ei voi olla allergisoitunut ruoalle, jota se ei ole ikinä ennen syönyt. Uudeksi ruoaksi on vaihtoehtoina valita kotona itse valmistettu ruoka tai teollinen ruoka (hydrolysoimaton).
Tämä vaihtoehto, erityisesti itse valmistetulla ruoalla toteutettuna, on ollut pitkään luotettavin ja "se oikea" tapa tehdä eliminaatiodieetti. Tiedon lisääntyessä on kuitenkin havahduttu perinteisten ongelmien lisäksi myös uusiin haasteisiin tämänkin mallin kohdalla.
Mikäli ruoaksi vahingossa valitaan ruoka, jota koira on aikaisemmin syönyt ja on sille allerginen, eliminaatiodieetti epäonnistuu. Tähän liittyy myös tämän mallin ensimmäinen haaste, mistä tietää mitä kaikkea koira on aikaisemmin syönyt.
Kun selvitetään, mitä ruokia koira on syönyt, tulee käydä läpi myös teollisten ruokien valmistusaineluettelot. Tässä kohtaa piilee kuitenkin yksi mahdollinen testin virhelähde. Useassa tutkimuksessa on löydetty koiranruoista ainesosia, joita ei mainita valmistusaineluettelossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valmistusaineiksi saatetaan mainita ainoana lihana esimerkiksi nauta, mutta todellisuudessa ruoka sisältää myös vaikkapa kanaa. Väärää ainesosaa saattaa joutua ruokaan valmistuslinjoilta, tai jo lähtökohtaisesti ruokaan on päätynyt eri raaka-aineita, mitä pakkauksessa lukee.
Vaikka koiranruokien todellisista sisällöistä on tehty monia tutkimuksia, nämä tutkimukset eivät saa yhtä suurta julkisuutta kuin esimerkiksi Ikean lihapullakohu (lihapullista löytyi hevosenlihaa, vaikka ainesosaluettelossa mainittiin vain naudan- ja sianliha). Koiranruokien sisältöä koskevista tutkimuksista on kuitenkin tehty myös julkaisu, joka kokoaa yhteen 18 tutkimuksen tulokset. Tässä julkaisussa todetaan ongelman olevan yleinen.
Jos eläin on tullut omistajalle vasta vanhemmalla iällä, on omistajan vaikea selvittää, mitä ruokia koira on syönyt. Jossain tapauksissa selvitystyö voi olla lähes mahdotonta, vaikka koiran syömiset olisivatkin tiedossa pennusta saakka. Koiranruokapussin valmistusaineluettelossa voi lukea vain liha- ja eläinperäiset tuotteet, kasviperäiset tuotteettai kalat ja kalatuotteet, eli käytännössä ei tiedetä tarkemmin, mitä nämä ruoat sisältävät.
Toinen haaste liittyy ristireagointiin. Ristireagoinnilla tarkoitetaan, että koira on oikeasti allerginen esimerkiksi naudalle, mutta saa myös allergisen reaktion syödessään esimerkiksi lammasta. Ristireagoinnin ajatellaan johtuvan siitä, että näiden kahden eri lihan allergiaa aiheuttavan osan rakenne on hyvin samankaltainen. Mikäli siis koira on allerginen naudalle, eikä ole koskaan syönyt lammasta, se voi silti saada oireita lampaanlihasta. Jos tässä tapauksessa eläimelle tehdään eliminaatiodieetti lampaanlihalla, silloin sen oireilu ei helpota eliminaatiovaiheessa. Koska oireilu ei helpota, päädytään tulokseen, ettei koiralla ole ruoka-aineallergiaa, eli testistä saadaan väärä tulos.
Ristireagoinnista on vielä vähän tutkimusta eläinlääketieteen puolelta, kun taas ihmisten kohdalla tutkimusta ja tietoa aiheesta on enemmän. Koirilla aihetta on tutkittu verinäytteestä tehtyjen kokeiden avulla. Ristireaktio ei kuitenkaan ole uusi asia. Tarkkaa tai yksiselitteistä ohjeistusta siitä, miten se tulee huomioida ruoan valinnassa eliminaatiota varten, ei vielä ole.
Koirien kohdalla vahvin näyttö ristireaktiosta on saatu naudan, lampaan ja maitotuotteiden välillä. Ristireagointi on todennäköisempää samaan luokkaan kuuluvien eläinten välillä. Linnut (kana, ankka, kalkkuna jne.) ovat oma luokkansa, kuten myös nisäkkäät (nauta, lammas, peura jne.). On saatu myös näyttöä siitä, että eri viljalajit, peruna ja soija voivat ristireagoida keskenään, ja perinteisestä ajatuksesta poiketen myös esimerkiksi kana ja lohi sekä kana ja sika voisivat ristireagoida keskenään. Aihe vaatii lisätutkimusta, ja ristireagointi voi olla tiedettyä yleisempää. Vaikka ristireagointi olisi mahdollista, ei se kuitenkaan tarkoita, että sitä tapahtuisi aina ja kaikkien yksilöiden kohdalla. Sen mahdollisuus olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon valittaessa ruokaa eliminaatiovaihetta varten.
Hydrolysoidussa ruoassa allergiaa aiheuttavat osat pilkotaan pieniin osiin. Ajatuksena on, että elimistö ei kykene enää tunnistamaan allergiaa aiheuttavan osan rakennetta, kun rakenne rikotaan. Hydrolysaatio prosessina toimii, ja se on ollut pitkään käytössä eri tarkoituksiin elintarviketeollisuudessa. Tämän mallin haasteet eivät liity siihen, pilkkoutuuko rakenne oikeasti hydrolysoinnissa vai ei, vaan siihen, aiheuttaako pilkottu lopputuote koiralle oireita vai ei.
Kun raaka-ainetta hydrolysoidaan, voidaan se pilkkoa erikokoisiin osiin. Ruoka voi olla osittain tai pidemmälle hydrolysoitu. Osittain hydrolysoidussa ruoassa lopputuotteet ovat suurempia, kun taas pidemmälle hydrolysoidussa ne ovat pienempiä. Mitä pienemmäksi rakenne pilkotaan, sitä todennäköisemmin se ei aiheuta oireita.
Osittain hydrolysoituja koiranruokia Suomessa:
Pidemmälle hydrolysoituja ruokia Suomessa:
Osittain hydrolysoitujen ruokien on todettu aiheuttavan oireita 20-50 %:lle niistä koirista, jotka ovat allergisia ruoan alkuperäiselle raaka-aineelle. Pidemmälle hydrolysoidulla ruoalla vastaavaa ongelmaa ei ole toistaiseksi todettu. Mikäli eliminaatiodieettiin valitaan hydrolysoitu ruoka tulisi ensisijaisesti valita pidemmälle hydrolysoitu ruoka. Käytännössä tällä hetkellä vaihtoehtoja on vain yksi eli Royal Canin Anallergenic.
Anallergenic-ruoan valmistaja ilmoittaa, että yli 99 % allergiaa tyypillisesti aiheuttavista rakenteista on pitkälle pilkottu ja jäljelle jäävä alle 1 % ruoasta on pääosin sikurikuitua. Ulkopuolinen taho on tehnyt tästä tutkimuksen, jossa löydettiin kyseisestä ruoasta liian suuriksi jääneitä rakenteita, jotka olivat peräisin maissista. Onkin ajateltu, että maissiallerginen koira voi saada oireita tästä ruoasta. Myöhemmin on julkaistu tutkimus, jossa todetaan maissitärkkelyksen (jota on tässä ruoassa) olevan vähemmän allergisoiva koirilla kuin perinteinen maissijauho. Kyseessä ei ole kliininen tutkimus, mutta ymmärtääkseni tällainen olisi myöhemmin tulossa.
Aikaisemmin tässä kirjoituksessani todettiin, että useassa teollisessa ruoassa on myös muuta, mitä pakkauksen valmistusaineluettelossa lukee. Hydrolysoituja ruokia on myös tutkittu, ja sama ilmiö on todettu niissä, tosin hyrolysoiduissa ruoissa tämä on hieman harvinaisempaa. *
Lopuksi on vielä muistettava, että haitallinen reaktio ruoasta saattaa tapahtua eri mekanismeilla. Epäillään, että hyvinkin pieniksi pilkotut rakenteet voivat aiheuttaa oireita niillä yksilöillä, joilla taustalla on erityyppinen reaktio (eli ei tyypillinen allerginen reaktio vaan esimerkiksi lymfosyyttivälitteinen). Toistaiseksi eläinlääketieteen puolella tästä on vähän tietoa, ja tulevaisuudessa toivottavasti kuulemme aiheesta lisää.
Mikä on paras ruoka eliminaatiodieettiin? Lainaan tähän saksalaisen dermatologi Ralf S. Mueller:in kuuluisaa lausahdusta It depends (Se riippuu). Mikään vaihtoehdoista ei ole sataprosenttisen varma ja jokaiselle yksilölle sopiva. Valinta tulee tehdä potilaskohtaisesti. Erityisen haastavia ovat pennut, koska osa ruokavaihtoehdoista ei sovi niille. Nuori koira on kuitenkin tyypillinen potilas, jonka kohdalla saatetaan päätyä eliminaatiodieettiin.
Jos rehellisiä ollaan, niin halusin siteerata Ralf Muelleria, jotta saisin hyvä syyn lisätä mukaan kuvan, jossa olen kahden kuuluisan, arvostetun ja uskomattoman uran dermatologian (ihosairauksien) parissa tehneen eläinlääkärin kanssa. Kuvassa vasemmalla Ralf Mueller ja oikealla Craig Griffin.
Kommentit: Tämä on yksi varteenotettavista vaihtoehdoista tehdä eliminaatiodieetti perusterveelle aikuiselle koiralle, mikäli mahdolliset luotettavuusongelmat otetaan huomioon. Jos eliminaation jälkeen halutaan jatkaa kotiruoalla, on tarvittavat ravintolisät lisättävä ruokavalioon. Kotiruokaa ei suositella annettavaksi pidempää aikaa ilman ravintolisiä. Perusterve aikuinen koira kuitenkin pärjää hyvin eliminaatiovaiheen ilman niitä.
Käytännön toteutus:
Soveltuvuus kasvavalle koiralle:
Kommentit: Tätä vaihtoehtoa ei suositella eliminaatiodieettiin luotettavuusongelmien vuoksi. Markkinoilla on useita ruokia, joissa on käytetty harvinaisempia raaka-aineita tai raaka-aineiden määrä on rajoitetumpaa. On tutkittu, että näistä ruoista, joita valmistajat mainostavat allergisille tai eliminaatiodieettin sopiviksi, on löydetty valmistusaineluettelosta puuttuvia raaka-aineita. Luotettavuusongelmista huolimatta tämä on kuitenkin yksi vaihtoehto, kun mietitään eliminaatiodieettiä nuorelle kasvavalle koiralle.
Käytännön toteutus:
Soveltuvuus kasvavalle koiralle:
Tähän ryhmään kuuluvat seuraavat ruoat:
Kommentit: Mikäli ei ole jotain erityistä syytä, niin nämä ruoat eivät ole ensisijainen valinta eliminaatiodieettiin perusterveellä aikuisella koiralla. Nämä ovat kuitenkin yksi vaihtoehto, kun mietitään eliminaatiodieetin tekoa nuorelle kasvavalle koiralle.
Käytännön toteutus:
Soveltuvuus kasvavalle koiralle:
Edellä mainituista ruoista valmistajat ilmoittavat seuraavien soveltuvan myös kasvavalle koiralle:
Tähän ryhmään kuuluvat seuraavat ruoat:
Kommentit: Olemassa olevien tutkimusten perusteella tämä on yksi varteenotettavista vaihtoehdoista tehdä eliminaatiodieetti perusterveelle aikuiselle koiralle. Toivoisin kuitenkin tulevaisuudessa pääseväni lukemaan aiheesta suuremman otoskoon kliinisen tutkimuksen.
Käytännön toteutus:
Soveltuvuus kasvavalle koiralle:
Tätä kirjoitusta voi parhaillaan lukea joku, joka on tehnyt onnistuneen eliminaatiodieetin ruoalla, jota ei ensisijaisesti suositella. Onnistuneeseen lopputulokseen on mahdollista päästä myös vähemmän luotettavilla vaihtoehdoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa valitun ruokavalion liittyvät ongelmat. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun koiran oireet eivät helpota eliminaatiovaiheen aikana ja pohditaan jatkoa.
Lähteet:
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
Griffin CE. Food Allergy and Diet Trials. European School for Advanced Veterinary Studies Dermatology 1 -kurssin oppimateriaali 2015
Olivry T. Should I Use a Novel Food Ingredient or a Hydrolyzed Diet In Dogs with Food Allergy?. European Society of Veterinary Dermatology järjestämä Advances in Dermatological Therapy -koulutuksen luentomateriaali 2018.
Eliminaatiodieetti on ainoa luotettava tapa diagnosoida koiralla ruoka-aineallergia, ja siihen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun lääketieteessä tehtävään kokeeseen. Kyseessä ei ole koiran loppuelämän ruokavalio vaan diagnostinen testi. Jotta tehty testi olisi mahdollisimman luotettava, tulisi se suunnitella ja suorittaa huolellisesti vaihe vaiheelta loppuun saakka. Tässä ohjeessa käydään yksityiskohtaisesti läpi eliminaatiodieetin vaiheet, ja sen avulla jokaisen on mahdollista suorittaa testi luotettavasti koiralleen.
Eliminaatiodieetti koostuu kahdestaosasta: eliminaatiovaiheesta ja altistusvaiheesta.
Eliminaatiovaiheen tarkoituksena on ns. nollata tilanne. Tämän vaiheen jälkeen koira voi olla oireeton, oireilu on helpottanut osittain tai oireilu ei ole helpottanut lainkaan.
Eliminaatiovaiheen jälkeen seuraa altistusvaihe. Altistusvaiheen tarkoituksena on saada oikea diagnoosi. Ei ole ollenkaan tavatonta, että oireilu on helpottanut eliminaatiovaiheessa, mutta ei ole palannut enää altistusvaiheessa. Tällöin taustalla on ollut todennäköisesti jokin muu tekijä kuin ruoka-allergia.
Ennen eliminaatiodieetin aloitusta tulisi pitää kirjaa koiran oireista ja niiden voimakkuudesta. Oireita tulisi kirjata ylös muutamasta päivästä viikkoon ennen dieetin aloitusta, ja jatkaa oireiden kirjausta koko testin ajan. Kirjauksia käytetään avuksi tulosten arvioinnissa ja diagnoosin teossa. Mikäli koira saa vahingossa väärää ruokaa eliminaation aikana, kirjataan myös tämä taulukkoon. Ennen eliminaatiodieetin aloitusta on hyvä kirjata ylös kaikki ruoat, herkut, luut yms., joita koira tällä hetkellä syö. Tästä tiedosta on hyötyä altistusvaiheessa.
Kirjaukset on yksinkertaisinta tehdä täyttämällä oiretaulukkoa.
Osalla koirista oireet helpottavat jo dieetin alkuvaiheessa tai ovat lähtökohtaisesti jo lieviä. Näissä tapauksissa ruokavalion vaihdon lisäksi ei muuta hoitoa testin aikana tarvita.
Seuraavissa tapauksissa ennen eliminaatiodieetin aloitusta (tai sen aikana) suosittelen lisähoitoa:
Koiran omistajille markkinoidaan kymmeniä eri ruokia allergiaruokina tai eliminaatiodieettiin soveltuvina. Voit lukea aiheesta artikkelistani Miten valita oikea ruoka eliminaatiodieettiin – eri vaihtoehdot vertailussa.
Eliminaatiovaiheen aikana koira saa syödä vain eliminaatioon valittua ruokaa ja juoda vettä. Koiralle ei saa siis antaa mitään lisäravinteita, öljyjä, luita, dental sticksejä, herkkuja, yms. Koiran hampaiden harjauksessa ei tule käyttää hammastahnaa, vaan hampaat pestään eliminaation aikana pelkällä vedellä.
Koira ei saa myöskään syödä ulkoa mitään esimerkiksi jäniksen papanoita. Mikäli koiralla on tapana ulkoillessa syödä "kaikki eteen tuleva", on eliminaation aikana suositeltava käyttää kuonokoppaa, jos muulla tavoin ei ole mahdollista estää ulkona syömistä. Kuonokopan on oltava ehdottomasti sellainen, jota käytettäessä koira pystyy läähättämään normaalisti. Muun muassa eläinlääkäriasemilla käytössä olevia kuonon sulkevia kuonokoppia ei saa käyttää tähän tarkoitukseen.
Perusperiaatteena on siis, että koiran suusta saa eliminaation aikana mennä sisään vain valittu ruoka ja vesi. Ainoa poikkeus tähän ovat lääkkeet. Koiralle saa syöttää sen tarvitsemia lääkkeitä eliminaation aikana. Kiinnitä kuitenkin huomiota, ettei lääkkeissä ole mukana makuaineita, joille herkimmät voivat reagoida. Mikäli koiralla on käytössä makutabletti, on suositeltavaa vaihtaa lääke rinnakkaisvalmisteeseen.
Valittuun ruokaan siirrytään vähitellen noin viikon kuluessa alla olevan ohjeen mukaisesti.
Päivät 1 ja 2
Päivät 3 ja 4
Päivät 5 ja 6
Päivä 7 ja siitä eteenpäin
Eliminaatiovaihe kestään vähintään 8 viikkoa. Viikkoja lähdetään laskemaan siitä, kun koira on saanut vain eliminaatioon valittua ruokaa. Kahdeksan viikkoa riittää suurimmalle osalle koirista poistamaan väärästä ruokavaliosta aiheutuneet oireet. Joissain tapauksissa eliminaatiojaksoa voidaan jatkaa vielä pidempään. Tästä lisää kappaleessa Miksi koiran oireilu ei ole helpottanut.
Kun eliminaatiovaihetta on takana vähintään 8 viikkoa, voidaan tehdä tulosten ensimmäinen arviointi. Tulosten arvioinnissa käytetään apuna oiretaulukkoa.
Arviointi voidaan tehdä alla olevan ohjeen mukaan, jos koira ei ole tarvinnut hoitoa eliminaation aikana, eli ainoa muutos on ollut ruokavalion vaihtuminen. Väliarvioinnissa halutaan tietää, onko oireilussa tapahtunut muutosta. Tällöin verrataan oireita ennen eliminaation alkua ja oireita, kun eliminaatiovaihetta on takana vähintään 8 viikkoa.
Jos koiraa on lääkitty eliminaationvaiheen aikana, keskustele hoitaneen eläinlääkärin kanssa, miten ja missä vaiheessa arviointi tehdään.
Mikäli koiran oireilussa ei ole tapahtunut muutosta eliminaation aikana, on syy tähän todennäköisesti jokin seuraavista:
Mikäli menet eläinlääkärille jatkotutkimuksiin, jatka eliminaatiovaihetta käyntiin saakka. Koiran hyvinvoinnin ja eliminaation turhan pitkittämisen vuoksi suositellaan aika varaamaan mahdollisimman pian.
Altistusvaihe tehdään koirille, joiden oireilu on helpottanut täysin tai osittain. Oiretaulukon täyttämistä jatketaan myös altistusvaiheen aikana, jotta muutos oireilussa on helpompi havaita.
Altistusvaiheessa palautetaan ruokavalioon kaikki ne ruoat, joita koira on syönyt oireilun aikana. On tärkeää palauttaa sama ruoka, mutta myös kaikki herkut, luut, lisäravinteet yms. Jos eliminaatiota varten vaihdettiin lääkitys makuaineettomaan tablettiin, vaihdetaan takaisin makutablettiin. Mikäli kaikkia ruokia ja herkkuja ei muisteta palauttaa, on mahdollista, että oireet eivät palaa, ja tästä syystä voidaan päätyä virhediagnoosiin.
Ruokavalioon palautettuja ruokia, herkkuja, lisiä jne. annetaan kaikkia päivittäin, kunnes huomataan oireilun palautuvan tai voimistuvan. Suurimmalla osalla koirista oireet palaavat 1-3 päivän kuluessa. Oireet voivat tulla myös nopeammin tai hitaammin. Mikäli koiralla on ruoka-aineallergia, tulisi oireiden palata kahdessa viikossa. Altistus lopetetaan ja palataan takaisin eliminaatioruokaan, jos huomataan oireilun alkavan tai voimistuvan.
Lue lisää aiheesta koiran ruoka-aineallergia artikkelista Onko koirallani ruoka-aineallergia? Oireet ja yleisemmät allergian aiheuttajat.
Lähteet:
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
Griffin CE. Food Allergy and Diet Trials. European School for Advanced Veterinary Studies Dermatology 1 -kurssin oppimateriaali 2015
Koiran omistaja saattaa miettiä, ovatko koiran oireet peräisin epäsopivasta ruoasta. Ruoka-aineallergia voi aiheuttaa koiralle iho- ja ruoansulatuskanavan oireita tai vain toista näistä. Tässä kirjoituksessa keskityn iho-oireisiin, mutta listaan myös tyypillisimmät ruoansulatuskanavan oireet. Saat myös tietoa yleisimmin allergiaa aiheuttavista ruoista ja siitä, miten voidaan selvittää, onko koiralla ruoka-aineallergia vai ei.
Koira voi olla allerginen lähes mille tahansa ruoalle. Koiranruoissa yleisimmin käytetyt raaka-aineet ovat myös eniten allergioita aiheuttavia. Eurooppalainen koira on todennäköisimmin allerginen naudalle, kanalle, vehnälle, lampaalle ja maitotuotteille. Vähän harvemmin allergiaa aiheuttavat sika, kala, soija, maissi, kananmuna ja riisi. Listoihin kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Yksilöittäin allergiat voivat vaihdella paljon. Vaikka yleisimmin allergiaa aiheuttavat ruoat ovat edellä mainittuja, voi koira olla allerginen myös muille ruoka-aineille.
Alle on listattu oireita, joita ruoka-aineallergiaa sairastavalla koiralla voi olla. Oireita voi olla vain yksi tai myös useampia.
Raapiminen on kutinan yleisin oire. Koira voi raapia vain yhtä paikkaa, esimerkiksi korvaa tai kainaloa. Osa koirista taas kutisee kauttaaltaan. Nuoleminen on myös tyypillinen oire kutinasta. Tassut ja peräaukon ympärys ovat yleiset paikat, joita koirat nuolevat. Kutina voi oireilla myös kirputtamisena, puremisena ja itsensä hankaamisena mattoihin, seiniin tai ulkona maahan.
Ruoka-aineallergia altistaa hiiva- ja bakteeritulehduksille. Tulehduksia voi olla missä tahansa koiran kehossa, ja yksilöstä riippuen tulehdus voi olla useassa tai vain yhdessä paikassa. Esimerkiksi korvatulehdus voi olla ainoa oire epäsopivasta ruoasta. Korvatulehduksen lisäksi muita yleisiä tulehduksia ovat myös ihotulehdukset tassuissa, ihopoimuissa, pepun ympäristössä, kainaloissa ja nivusissa.
Ruoka-aineallergia aiheuttaa myös ihomuutoksia. Osa muutoksista on suoraan koiran allergiasta johtuvia, ja osa seurausta tulehduksista ja ihon vaurioitumisesta. Tyypillisiä muutoksia iholla ovat punoitus, näppylät, hilseilevät ja rupiset alueet, värin tummuminen, karvattomuus, ihon paksuuntuminen ja "elefantti-iho".
Osalla ruoka-aineallergiaa sairastavista koirista on myös ruoansulatuskanavan oireita iho-oireiden lisäksi. Näitä oireita ovat mm. ripulointi, oksentaminen, närästys, lisääntyneet ulostuskerrat (neljä tai enemmän ulostuskertoja vuorokaudessa), röyhtäily, ilmavaivat tai mahan murina. Ruohon syöminen voi olla myös yksi oire, mutta myös oireeton koira voi syödä ruohoa.
Oireiden perusteella ei voi tietää, onko koiralla ruoka-aineallergia. Atopia voi oireilla täysin samoin oirein kuin ruoka-aineallergia, mutta vaikka oireet atopiassa ja ruoka-aineallergiassa ovatkin samalaiset, hoito on kuitenkin erilainen. Oikean sairauden selvittäminen on tärkeää, jotta koiraa osataan hoitaa oikein. On myös mahdollista, että koira sairastaa sekä atopiaa että ruoka-aineallergiaa. Tällöin hoidossa tulee ottaa huomioon kumpikin sairaus.
Ruoka-aineallergia diagnosoidaan eliminaatiodieetin avulla. Mikään muu testi ei ole luotettava tämän sairauden toteamiseen. Verinäytteestä tutkittavat tai iholle tehtävät allergiatestit eivät ole luotettavia ruoka-aineallergian diagnosointiin, eikä niitä voida myöskään käyttää, kun etsitään sopivia ruokia ruokavalioon tai eliminaatiodieettiin. Allergiatestien perusteella ei myöskään kannata sulkea ruokia pois ruokavaliosta.
Alla olevista artikkeleista löydät yksityiskohtaiset ohjeet eliminaatiodieetin toteutukseen.
Lähteet:
Noli C, Foster AP, Rosenkrantz W. Veterinary Allergy. 1. p. John Wiley & Sons, West Sussex 2014.
Griffin CE. Food Allergy and Diet Trials.European School for Advanced Veterinary Studies Dermatology 1 -kurssin oppimateriaali 2015